Eli 14-vuotias likka jostain päin, syömishäiriöllä ja masennuksella lopullisesti pilattu. Haluaisi kovasti päästää irti mutta ikävä tulee liian kova. Osasto ei ollut oikea paikka ja sieltä olen onneksi saanut tieni raivattua kotiin, ainakin toistaiseksi. Haaveena oikean polun päättäminen ja ehkä joskus tuntea miltä tuntuu olla elossa.
Halu vielä joskus olla keiju ja syömisellä leikkiminen ei ole yhtään vähentynyt, mutta viiha sairautta kohtaan silti on. Ei siis ole mikään parantumisblogi, proana blogi tai mikään pro blää...
Saa nähdä löytääkö kukaan tänne blogin luo...mutta jos löytää saa ehdottomasti kertoa mulle mistä kaikesta haluaisi mun kertovan, paljon olis kirjotettavaa mutten yhtään tiedä mistä aloittais :D
Kuulumisia taas pian !
Olipas perseytetty aloitus :DD
